Kieli

Mam na imię Inka. Rano wstaje 9 i jem śniadanie. Na śniadanie jem bułkę, ser, masło i jabłko. Na śniadanie pije wodę mineralna. Często idę na uniwersytet przed południem. W południe jem obiad. Na obiad jem sałatę i zupę z ziemniakami. Od czasu do czasu rozmawiam przez telefon. Po południu robię zakupy i wracam do domu. Zwykle wieczorem oglądam telewizje albo spotykam się z kolega. Na kolację jem chleb i banany. Do kolacji piję wino. Dwudziesta trzecia idę spac

Teksti sisältää varmasti virheitä, varsinkin outojen kirjaimien hankkiminen tuotti paljon vaivaa. 

Tämä on yhdistelmä kahdesta "esseestä" jotka opettaja on tarkistanut ja korjannut.

Ei ole liian helppo kieli ei. Google translatella selviää, että kirjoitin fiktiivisen kuvauksen päivästäni, se käsittelee enimmäkseen syömistä. Fiktiivinen tarina? Syy: puolan sanavarastoni ei riitä realistiseen kuvaukseen. En ole ikinä ollut kielinero. Suomi ja puola eivät kohtaa kielinä. Matka = äiti, tähän mennessä ainoa sana, joka hieman korreloi. Tuntuu mahdottomalta oppia sanoja, joita ei saa mitenkään yhdistettyä jo osaamiinsa asioihin.

Puolanopettajan metodi on suoraan heikoille jäille. Kommunikointi tapahtuu siis lähinnä puolaksi. Stressitaso on suhteellisen korkealla, kun joka kysymyksen jälkeen täytyy miettiä kuumeisesti mitä kysymys sisälsi. Vastaus on sitten seuraava paniikin paikka. Toisaalta myös naurattaa ja paljon, pitkään aikaan en ole tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi kuin puolan kurssilla. 

Puola on maailman vaikein kieli, ellei vaikein ole kiina, suomi, japani........

Eipä sillä juuri väliä mikä on vaikein. Erittäin vaikealta tuntuu kuitenkin. Kykenen käymään kaupassa puolaksi, jos minulta ei kysytä mitään ylimääräistä. Sain myös väärään suuntaan ajavan taksikuskin tajuamaan minne haluan. Onnistuin vahingossa tilaamaan pitsaa kolmella lihatäytteellä! (vegen painajainen) Mummot tykkäävät puhua minulle sporassa. On jotenkin nolo selittää nie mówię po polsku.

Aloin myös pelaamaan lentopalloa puolalaisessa joukkueessa. Osaan sentään laskea puolaksi, niin tiedän kuka on häviöllä. Loppu informaatio menee sitten täysin ohi. Nautin kuitenkin niistä muutamista sanoista jotka tajuan. Uwaga.

Lempisanani tähän mennessä

przepraszam = anteeksi

dziewięćdziesiąt dziewięć = 99

drzwi = ovi 

dziennikarz = juontaja

nauczycielka = opettaja

puolantestiin valmistautumista kännykänvalossa

Kämppä

mun huone + tuparit

Olen muuttanut jo noin kuukausi sitten. Jätin asuntolan jääkaapin vuoksi ja asun nyt kuuden ihmisen kämpässä. Jaamme keittiön ja vessat ja jääkaapin, mutta omat huoneet ovat isot. Tilaa vaikka tanssia (olen kokeillut) Paljon omaa rauhaa, mutta mahdollisuus jauhaa politiikasta, peloista ja shoteista keittiössä. Keittiössä voi olla ahdasta, jos kaikki haluavat kokata samaan aikaan. Tosin yleensä kukin viilettää omilla teillään pitkin päivää ja keittiössä on hyvin tilaa.

Erikoinen tuoli - toimii naulakkona

Tuparit olivat erinomaiset (sensuroin viinipullojen määrän jonka siivosin seuraavana aamuna). Kokeiltiin myös Finlandia vodkaa. Väitän etten ole aikaisemmin maistanut sitä, mutta en voi myöskään suositella tämän kokemuksen jälkeen. Hauskaa oli joka tapauksessa!

Huoneeni on melko tyylikäs, ehkä jopa liiankin suhteessa omaan persoonaani. Huone kuitenkin toimii hyvin ja sotkemalla saa kaiken tuntumaan kodikkaalta. Kompensoin tuolien puutetta ostamalla lattialle tyynyjä. Ainakaan vieraat eivät valittaneet istumajärjestelystä. Itse olen aina ollut kiintynyt mattoihin ja lattiaan.
  

Camille ja kermavaahtojäätelö

Aurelie, Benjamin (melkein kämppis) ja Eugenio

Kämppikseni löysivät toisensa ennen Krakovaan muuttamista facebookin kautta ja pyrkivät kokoamaan kämpän, jossa olisi vain yksi kustakin kansallisuudesta. He melkein onnistuivat. Kaksi ranskalaista Aurelie ja Camille. Yksi tanskalainen Sara, yksi saksalainen Antonia ja yksi italialainen Eugenio. Lisäksi melkein kämppis Benjamin Belgiasta. Muutin alankomaalaisen Niekin tilalle, kun tämä palasi jatkamaan opintojaan kotiyliopistoonsa.

Sara ja minä

Kämppikseni tunsivat toisensa kun muutin, mutta äkkiä sitä tutustuu. Olen myös tutustunut heidän kavereihinsa, joten tuttavapiirini on laajentunut huomattavasti. Aina joku haluaa lähteä matkalle, syömään tai baariin. Tekemistä riittää. Olen käynyt kurkistamassa kansainvälistä elokuvafestaria, kokeellisen elektronisen musiikin festaria, teatterifestivaalia ja satunnaisia kirkkoja ja museoita. Krakovassa tapahtuu jotain jatkuvasti. 

Sijainniltaan asunto on ihan hyvä. Yöspora ei kulje tänne, mutta keskustasta kävelee 15-20 minuuttia. Vieressä on kiinteä katettu tori Nowy Kleparz, jossa voi kätevästi harjoitella puolan puhumista vihanneksia ostaessaan.

Aurelie

Kompensoidakseni puolalaista juomakulttuuria olen liittynyt kuntosalille Saran ja Antonian innoittamana. Liityin tosin vasta tällä viikolla. Sopimus 4 kk joten siellä nyt sitten pyöritääm ja toivottavasti usein. En ole ikinä ennen ollut oikealla kuntosalilla ja täytyy myöntää että olen vähän kauhuissani. Timmejä lihaksia neonväreissä. Apuaa! Minä naama punaisena hikoilemassa ihmeellisissä lökäpöksyissä urheilukansan keskellä. Ehkä pikkuhiljaa totun. Voi olla että jonain päivänä suostun itsekin kiskomaan päälleni jotain neonvihreää tai        neonpinkkiä sulautuakseni joukkoon.

Kaikki on siis hyvin täällä Poolandiassa.

Antonia

Poznan

Arvostettava piirre

Matkasin unkarilaisen Reka ystäväni kanssa Pozaniin. (kaupunki Puolassa) Vaati seitsemän ja puoli tuntia junassa istumista, matka n. 430 km. Juna pysähtyi usein. Siis asemille, vaikka ei sitä ulos katsoessaan aina olisi uskonut.  Jännittävää junailusta ei saa, mutta ainakin junanlähettäjillä on hauskat hatut, ikkunat voivat aukeilla yllättävästi ja maisema olivat välillä kotoisan suomalaisia.

Poznanin keskusaukio näyttää nukkekotimaiselta, kapeita värikkäitä taloja, todella söpöä. Toivottavasti joku turistien houkuttelija tekee keskusaukiosta piparkakkutaloaukion jouluna. Matkamme Poznanissa kesti sunnuntaista tiistaihin, joten saimme ehkä vääränlaisen kuvan kaupungin elävyydestä. Nyt se tuntui nukkuvan sadeharson alla, ehkä hienoista kuorsausta. Kivoja kuppiloita ja kahviloita. Ja ainakin kolme stippiclubia keskusaukion vieressä. (ei käyty testaamassa)

Varsinainen matkan syy on eräs tanskalainen bändi, joka saapui keikalle. Itse vasta tutustuin bändiin nimeltään Efterklang ja oli kyllä vaivan arvoista! Tiukka liveveto ja paikka täynnä yleisöä. Keikka oli linnan kellarissa. Perus.

patsastaidetta kommunismin aikoihin

Paikallinen hostelli oli hyvä ja halpa. Retro hostelli, hosteilleissa on kuitenkin pieniä hostellipulmia. (microsoft word ei tunnista sanaa hostelli suomenkieliseksi sanaksi) Joku aina kuorsaa tai bilettää, tosin tällä kertaa ei ollut häiriötä kuorsaamisesta. Häiriötä oli hengittämisessä. Kun jätimme tavarat hostellihuoneeseen, eräs vanhempi mies oli nukkumassa, kun palasimme illalla baarista mies, oli nukkumassa. Ei kuorsausta ei ongelmaa. Aamulla hän heräsi ja alkoi hengittää. Heräsin siihen. Huh huh. Aluksi luulin, että huoneessa tapahtuu, jotain ei niin viatonta. Onneksi, vain hänen hengitysäänensä oli todella kovaääninen. Seuraavana iltana hän oli taas nukkumassa ja äänetön. Seuraavana aamuna heräsin taas hengitysääneen. Mysteeri. 

keikka oli tän tönön kellarissa

Kierreltiin kaupunkia ja luettiin karttaa väärin. Useammin kuin olisi  uskonut. Päätettiin myös illalla extempore lähteä leffaan. Aikaa 20 min. matkaa puoltoista kilsaa, minä kartanlukijana muutaman kaljan jälkeen. Kerittiin hienosti. Tottakai.

korkea torni koristaa kaupunginmuseota

Poznan on Puolan viidenneksi isoin kaupunki. Jyväskylän ystävyyskaupunki (kiitos wikipedia).
Isoja kauppakeskuksia yäk. Sitä ei voi välttää, mutta joku älykäs on kuitenkin päättänyt säilyttää keskustan vanhat rakennukset oivaksi turistipyydykseksi. Ei samanlaisia turistilaumoja kuin Krakovassa, voi toki johtua marraskuusta. Käytiin Rekan kanssa turisteilemassa linnassa jonka kellarissa keikka oli. Näyttelytilat oli suljettu, mutta saatiin lupa kierrellä. Ovien availu ja linnassa harhailu oli jännittävää vaikka kaikki oikesti merkityksellinen oli suljettujen ovien takana. Kierrettiin myös kaupunginmuseo ja soitinmuseo. Kaupungin museo oli hieno ja iso ja myöskin melko vaatimattomasti 1500-luvulla rakennetussa entisessä kaupungintalossa, jota turistikartta kuvailee renessanssi helmeksi.

Nyt loppuu tarinointi. Loput kuvat vain yleistä fiilistelyä.

tykkään sanasta kuppila

ihana rumpu soitinmuseosta

taidetta vai kynttiläteline vai stögis vai kaikkea tätä

pelkään tankkeja vaikka ne onkin musoitu

kaunis yö

tää on nyt sitten taidekuva

Olut

sopiva perspektiivi

Kalja = piwo on ehkä ensimmäisiä asioita joita opin sanomaan puolaksi. Yksi olut = jedno piwo. Kehittelen tyhmiä muistisääntöjä oppiakseni sanoja, eli jedno on vähän niin kuin tekno ja pyyt pivossa. Eli pyillä on tekno bileet pivossa. Tätähän ei voi mitenkään helpommin muistaa. En osaa sanoa mikä puolalainen olut on hyvää ja mikä pahaa. Välillä maistuu hyvältä ja välillä pahalta, luultavasti riippuen ilmanpaineesta, kosteusolosuhteista, tuulen suunnasta, paikasta, tilanteesta ja siitä monesko olut on kyseessä. Ohitan siis tarkemmat suositukset ja kehotan maistamaan hienoisessa tuiverruksessa.

Lämmin olut voi olla maukasta tai erittäin karvasta. Miksi? En tiedä, mutta lämmin olut on enemmän

lääke talven hyisyyteen ja flunssaan kuin keino ryyppäämiseen. Sarah sairasti flunssan puolalaisen setänsä luona ja perinteen mukaan yksi lämmin kalja ennen nukkumaanmenoa on mitä parhain lääke. Lämpimyys ehkä vain voimistaa alkuperäisen oluen makukoostumusta, mutta suurta vertailua en ole harrastanut. Tämä neste tuntuu oleman hieman riskipeliä. Suomessa en ole tähän ilmiöön törmännyt, mutta täällä lämmintä olutta juodaan jatkuvasti.

Avain hyvään lämpimään olueen on mehutiiviste. Mehutiivistettä saa myös tavalliseen kylmään olueen, jolloin tavallinen/kohtuullisen huono olut muuttuu miellyttävän makeaksi. Alan ihan tosissani lämpiämään tällä makusiirapille. Tarjolla on yleensä vadelmaa ja inkivääriä. Inkivääri on vähemmän mehuisaa ja toimii hyvin myös lämpimässä oluessa, jos siinä on tarpeeksi sokeria. Join yhden lämpimän inkiväärioluen ja se oli niin kitkerää, että teki tiukkaa tyhjentää lasi. Tämä suositus on myös hyvin paikkasidonnainen, joten vadelma on ehkä turvallisempi vaihtoehto.

harmaan rakennuksen kellarissa kiva baari Alternativy

Kylmässä oluessa inkiväärimakusiirappi toimii vaikka ei olisikaan niin makeaa. Tämä makusiirappi saattaa olla huonojen oluenjuojien juttu. Makeus helpottaa nieleskelyä. Nössöä? Ehkäpä, mutta makusiirappeja saa joka baarista! Jännittävänä lisäyksenä olutta voi juoda myös pillillä. Outoa, erittäin jännittävä ilmiö, sillä kun menin pizzalle ja tilasin ihan tavallisen hanabissen, sain siihen pillin. En tosin tiedä miten se vaikuttaa koska tähän mennessä olen kieltäytynyt juomasta olutta pillillä.

Hinta on olennainen osa kiinnostavaa olutkeskustelua. Halpaa on Suomeen verrattuna, hanabissen saa n. 7-9 zlotylla (1€=4zloty). Eli ei tule kalliiksi ei, hyvällä tuurilla bissen voi saada myös 5 zlotylla. Myös vähän jännempiä drinkkejä saa kohtuullisen edullisesti n. 5€. Riippuu tietysti baarista. Kivoja istuskelupaikkoja löytyy paljon! Oikein kivoja tanssibaareja täytyy vielä vähän etsiä.

Onko oluella ja kaljalla eri merkitys? Bisse.

Na zdrowie!

(kippis)

kaljaa vadelmasiirapilla

Kavereita

Sarah, Reka, Franziska ja Trine

Mietin hartaasti kirjoitanko seuraavaksi suoramarkkinoinnista vai kaljasta. Mediaseksikkäitä aiheita, mutta ne kuitenkin saavat odottaa. Jätän jännittävät ja yllättävät kaljauutiset Puolasta seuraaviin viikkoihin. Niiden sijaan jaan teille kuvia uusista ystävistäni (kalja saattaa vilahtaa myös) Olen kysynyt saako kuvia lisätä facebookiin? Joidenkin vastaus on ei. Poikkeuksen muodostaa tämä blogi! Kuvat päätyvät siis melko marginaalisen ja enimmäkseen suomenkielisen lukijajoukon silmille täällä.

valmistautumassa makunautintoon

Rakastan tätä kuvaa! Trine on viikinkien sukua (norjalainen) ja tavattoman urhea. Tässä kuvassa kyseessä on Baltimore coffeen juominen. Kuulostaako tutulta? Ei kuulosta, mutta puolankielisestä menusta poimittuna se kuulosti hyvin turvalliselta. Baltimore = Yhdysvallat = kohtuullisen kliinistä.  Sarah kysyi tarjoilijalta puolaksi onko kahvissa shotti. Kyllä! Trine ja minä päädyimme tilaamaan ja kyllä shotti löytyy! Eikä mikä tahansa shotti. Muut tilasivat mysteerisiä kahveja ja saivat kahvia mm. konjakilla tai munatotilla. Me saimme kahvia munankeltuaisterästyksellä. Ilman alkoholia. Raaka munankeltuainen + sokeria + kahvi= melko siedettävän makuista kahvia + todella ällöttävä koostumus. Maito leviää kahviin tasaisesti, mutta munankeltuainen on sitkeämpää, venyvämpää ja vaikeammin nieltävää. En kyennyt juomaan kuin alle puoli lasia. En vain pystynyt, vaikka tilasimme erikseen vodkaa lohduttamaan tilannetta. Trine joi Baltimore coffeen. Kokonaan. Viimeinen kulaus oli kuulemma hyvin sitkeähkö n. 80% kananmunaa 20% kahvia. En halua edes ajatella asiaa tämän enempää. Tämä yllättävä kahvihetki ei ainakaan heti unohdu, mahdollisesti ei ikinä.

Sarah

Sarah on ensimmäinen ihminen kehen tutustuin. Vaati kuulemma rohkeutta tulla puhumaan minulle, koska minulla oli niin tyylikäs hattu! Kiitokset Sarahin rohkeudelle, itse en jaksanut yrittää puhua kenellekään kun olin niin pyörällä päästäni. Ja hattu tuntui olevan tiellä jatkuvasti. Olen äärimmäisen iloinen, että Sarah aloitti keskustelun avausseminaarin jälkeen. Sen jälkeen ei ole tuntunut enää niin eksyneeltä. Sarah on Saksasta, mutta suku on Puolasta, joten hän auttaa tilaamaan kananmunashotteja.

Ania ja Mare

Tässä kuvassa esiintyy entisen huonekaverini mentorin sisko puolalainen Ania sekä latvialainen Mare. En edes tiennyt, että vaihto-oppilas voi saada mentorin. Toisaalta en edes tarvitse sellaista, koska olen lainannut Anian tietämystä, kun olen ollut vaikeiden asioiden äärellä. Jagiellonian yliopistossa on tällä lukukaudella 600 eksynyttä vaihto-opiskelijaa ja mentorit vähentävät kansainvälisen opintotoimiston painetta, jossa enimmäkseen yksi henkilö vastaa vaihto-oppilaiden kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Mare leipoi mahtavan yllätyskakun Xrisan syntymäpäiville.

Reka, Nina, Sandra ja Lukas

Kakun jota ei tarvitse laittaa uuniin. Nerokasta ja maukasta! Tässä kakku jatkaa maistelukierrosta ravintolassa, jonne menimme juhlimaan Xrisan syntymäpäiviä. Kuvassa kakun jämien lisäksi kavereita entisestä asuntolastani, sillä olen muuttanut oikean jääkaapin luokse. Tuntui surulliselta jättää taakse uudet ystävät, mutta toisaalta ihmiset eivät katoa vaikka asuinolosuhteet muuttuvat miellyttävimmäksi. Asun nyt kuuden ihmisen jakamassa kämpässä. He ovat asuneet yhdessä jo kuukauden, joten olen  astunut kokonaan uuteen tuttavapiiriin tuntematta ketään.
Huh.

ruokalista kynttilänvalossa Xrisa ja Monica

Emre ja Kubra

Xrisa

Entinen huonekaverini Xrisa matkustaa viikoksi Suomeen tapaamaan kreikkalaisia kavereitaan, jotka opiskelevat Erasmus-vuoden Tampereella. Samaan aikaa ystäväni Heta Tampereelta saapuu tarkastamaan Krakovan nähtävyydet. Siis minut ja pari tuhatta historiallista rakennusta. Mikä sattuma! Xrisalla on jo lista asioista joita Suomessa pitää kokea mm. salmiakki ja sauna. 

Miranda

Jalkapallofani Miranda vietti viime kevään Krakovassa Erasmus-vaihdossa, mutta palasi vielä lukukaudeksi. Krakova on kaunis ja eloisa eikä täällä välttämättä tarvitse kirjoittaa lopputyötä. Miranda on etevä tutustumaan myös paikallisiin. Siitä voi seurata mm. ilmaisia shotteja. Miranda on myös onnistunut löytämään puolalaisen miehen ruotsista. On taatusti mielenkiintoista olla etäsuhteessa näin nurinkurisesti.

Franzeska

Franzeska on vieläkin tehokkaampi osallistumaan sataan projektiin yhtä aikaa kuin minä. Itse olen "lomalla" koulussa ulkomailla, mutta Franzeska hoitaa projekteja Saksassa ja Tsekeissä ja Puolassa opiskellessaan yhtäaikaisesti Krakovassa. Facebookin ei kuulemma saa laittaa kuvia kaljasta ja naamasta, koska ne saattavat löytyä googlaamalla. Viini on kuitenkin tarpeeksi sivistynyttä.

Reka

Reka on onnistunut addiktoimaan minut televisioviihteeseen, koska ennen siihen ei ollut kunnolla aikaa. Sherlock Holmes sarja (se missä on Benedict) ja Doctor Who sekä Misfits ovat jo tulleet tutuksi sekä muita satunnaisia elokuvia. Rekasta tulee lakimiestoimittaja aivan taatusti! Hänellä on myös ehkä koko Krakovan siistein kahvilatoimisto!

Voisin puhua lisää kavereistani joiden määrä myös kasvaa jatkuvasti. Tuntuu kuitenkin vaikealta miettiä mikä on sallittu puheenaihe ja mikä ei.  Toivottavasti en ole nyt loukannut ketään jos google translate tulee ahkeraan käyttöön ;)
Tämä on hyvin hajanainen teksti, mutta lupaan palata suoramarkkinointiin ja kaljaan piakkoin.
Niin ja lupaan päivittää tietoa pian myös uudesta asunnostani ja uusista kämppiksistäni.

Dobranoc!

Urheiluhulluus

Esimerkillinen Wisla fani Miranda

Krakovassa on kaksi jalkapallojoukkuetta. Edellisellä kaudella ne pelasivat eri sarjoissa, mutta tänä vuonna ne ovat samassa sarjassa. Joukkueen kannattaminen on äärimmäisen vakava ilmiö. Tai ainakin huhujen mukaan, jengi kadulla voi kysyä kumpaa joukkuetta kannatat ja jos vastaat väärin… Kaupungin graffiteista voi päätellä kumpi joukkue on suositumpi kyseisellä alueella. 

Itse en ole törmännyt aggressiivisiin fanijengeihin, mutta olen noh ainakin paperilla Wislan fani. Ruotsalainen Miranda sai minut houkuteltua Erasmus opiskelijoiden kanssa isoon jalkapallomatsiin. Wisla vs. Varsovalainen joukkue. Verivihollisia! Stadionille ei pääse ilman fanikorttia, jolla henkilö voidaan tunnistaa, myös lippu ladataan kortille. Olen siis fanikortin onnellinen omistaja. Lomake piti täyttää puolaksi ja toimisto oli kiireinen. Eräs ranskalainen sai huomata nimensä vaihtuneen Clementistä Elementiksi. Element. Hyvät naurut.

Punainen osasto takana -> todelliset fanit

Tämä oli ensimmäinen kerta kun katsoin jalkapalloa livenä isolla stadionilla. Pakko myöntää, että välillä unohdin katsoa peliä kun ympärillä tapahtui niin paljon muutakin. Fanikulttuuri otetaan täällä tosissaan ja stadionin yksi sivu oli varattu kokonaan todellisille faneille. Niin todellisille, ettei sinne kannata mennä hortoilemaan, jos koreografia ja laulujensanat eivät ole hallussa. Tämä todellisten fanien osasto näyttää täysin punaiselta valokuvissa fanipaitojen takia.

nuoria joukkueen jäseniä myös punaisissa

Stadioni teki katsojaennätyksen yli 30 000 katsojaa. Stadioni oli siis täynnä Wislan faneja joten voitte kuvitella millaisen metelin 30 000 ihmistä saa aikaan kannustaessaan joukkuetta. Huomionarvoista on myös se, ettei Varsovan joukkueen faneja edes päästetty stadionille, koska edellisessä matsissa he olivat riehuneet pyrotekniikan kanssa ja aiheuttaneet vaaratilanteita. Wisla voitti 1-0. Ehkä hieman tuurilla. Shhhh. En sanonut ääneen.

Wisla kirjoitetaan oikeasti Wisła, mutta koska minun piti käydä kopiomassa oikea kirjoitusasu wikipediasta, l ilman outoa viivaa kelvatkoon. Wisła lausutaan Wisva, koska ł on l:n ja v:n välimuoto. Miksi? En tiedä. Sivistyssanakirja tarjoaa: visva= ohutjuoksuinen (kirkas tai kellertävä) kudosten tulehduserite, märkä. esim. Verensekaista visvaa. Paiseesta tuleva visva.

 

söpö koko kontrasti

Jalkapallo ei ole ainoa urheilulaji jota kävin seuraamassa livenä ensimmäistä kertaa. Olen ehkä huono suomalainen, mutta ensimmäinen live lätkä (sen ikäisenä, että muistan siitä jotain) tuli nähtyä Krakovassa. Olen enemmän jääkiekon kannattaja, koska noh kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ei pitkästytä yhtään. Tuntuu, että kun pelaajia katsoo läheltä he liikkuvat vielä nopeammin kuin telkkarissa. On ihan mahdotonta ymmärtää miten pelaajat pystyvät hahmottamaan kentän ja siellä liikkuvat pelaajat. Kun kaikki liikkuvat jatkuvasti ja nopeasti. Tai saatikka pysähtymään ajoissa luistimilla! Itse en ikinä oppinut jarruttamaan.

Urheiluhulluus on asia jota en ikinä täysin ymmärtänyt. Voi toki johtua siitä ettei minua kovin paljon ole kiinnostanut se voitanko vai häviänkö pelin. Nyt sain kuitenkin enemmän ymmärrystä urheiluhulluuteen. On helppo sujahtaa innostuneeseen ilmapiiriin kun se ympäröi joka puolelta. Vastustajaa saa mättää turpaan niin kauan kun noudattaa sääntöjä. Parempi taistella urheilukentällä, kuin jossain muualla. On hyvä kokea kuuluvansa johonkin joukkoon, vaikka sitten kannattajajengiin. Näissä matseissa todella osataan nostattaa tunnelmaa jännittävällä musiikilla, huudoilla, yhteisillä lauluilla ja koreografioilla. Ei ihme että suuret sotilasparaatit ovat diktaattorien suosiossa. 

Raitiovaunut

Tietoni julkisesta liikenteestä ovat vajavaiset, koska tähän mennessä olen käyttänyt vain ratikoita.

Raitiovainuissa on usein selkeät tiedot siitä minne ollaan menossa ja usein ne kertovat myös millä pysäkillä kulloinkin ollaan. Ihanaa! Linja-autot ovat paljon arvaamattomampia ja varsinkin ensimmäinen matka tuntemattomaan kohteeseen bussissa aiheuttaa turhan paljon stressiä. (myös Suomessa! en halua kokeilla konsonanttimaassa jossa on neljä eri tapaa lausua z)

ohjeita miellyttävään raitiovaunukäyttäytymiseen

Minä siis pidän raitiovaunuista, vaikka ne ovat usein ruuhkaisia. Tuntuu, että täällä raitiovaunut menevät lujaa ja mutkissa on vaikea pysyä pystyssä jos ei ole istumapaikkaa. Tasapainoilu käy kuitenkin suorastaan viihteestä. Älä kaadu vanhan miehen päälle, yritä olla lyömättä naapuriasi laukulla. Tämä ei ole ironiaa. Myös kanssamatkustajien tutkailu on hauskaa. Suomalainen bussiin istumisjärjestys on ihan samanlainen kuin puolalainenkin. En muista enää teorian nimeä, mutta lukion kemiankurssilla opiskelimme elektronien jakautumista kerroksille suomalaiset bussissa periaatteen mukaan. Pyri välttämään toisen ihmisen viereen istumista!

Vanhukset matkustavat paljon raitiovaunuissa varsinkin aamupäivällä. Vanhan malliset raitiovaunut ovat todella korkeita ja täällä niissä ei edes ole matalaa osaa kuten Suomessa. Rappuset ovat haastavat myös tervejalkaiselle. Uudet mallit ovat onneksi matalia.

En päättänyt kirjoittaa julkisesta liikenteestä vain koska olen hippi(?), vaan koska olen ehkä hieman järkyttynyt! Suomessa sporissa ja metroissa on mainostaulut, joissa näkyy myös videokuvaa, mutta täällä on menty toiselle asteelle. Uusissa raitiovaunuissa olevissa mainostelevisioissa näkyy myös opetusohjelmia. Näin rakennat itsellesi tarjottimen! Saiko ystäväsi sähköiskun yrittäessään teipata rikkinäistä lampunjohtoa? -> tapahtuuko tätä usein?? jokin muu esimerkki ensiavusta tuntuisi jotenkin loogisemmalta. Myös ruoanlaitto-ohjeita on tarjolla, jos vaikka ei keksi mitä tekisi illalliseksi.

Okei tämä ei siis ollut syy miksi järkytyin. Syy on kuumottavat järjestyshäiriövideot! Älä lyö kaveriasi turpaan sporassa, sillä vartia/poliisi tulee jahtaa sinua kunnes saa sinut kiinni ja niputtaa katuun sieväksi paketiksi. Älä liimaa ilmoituksia pysäkkiin tai saat sakot! Älä juokse sporan editse niin, että se joutuu jarruttamaan nopeasti. Saat sakot! Älä pysäköi väärin sporan tielle tai autosi raahataan ties minne. SAAT ISOT SAKOT! Graffitit ovat luonnollisesti rumia ja surullisia, ainakin videoissa esitetty pysäkkigraffiti on surullinen :( hymiö ja ruma. Ja rikollinen yritti juosta karkuun!! Ei hätää sääntöjä rikkonut pistetään rautoihin. Tehokkaasti.

isovelilogo

nikkarointiohje

En henkilökohtaisesti ole ensimmäisenä rikkomassa sääntöjä, mutta jotenkin nämä videot ovat minusta pelottavia. Laillista propagandaa? Eivätköhän järjestyssäännöt ole ihan selkeitä kaikille. Tällainen muistuttaminen tuo semmoisen isoveli valvoo fiiliksen. Kommunistikoneisto ei enää valvo toimintaasi vaan vartijat, järjestyksenvartijat ja poliisi. Eiköhän se tulisi vähemmälläkin selväksi.

Yliopisto

laitos EU opinnoille

Jagiellonian yliopisto on Krakovan suurin toimija, lähes jokaiselta isolta kadulta löytyy yliopiston logo. Kuten muutkin talot Krakovan keskustassa yliopiston rakennukset ovat vanhoja, eivät vain vanhan näköisiä vaan oikeasti vanhoja. Krakovaa ei pommitettu toisessa maailmansodassa palasiksi, joten vanhimmat talot katukuvassa ovat kirkkoja keskiajalta. Täällä on niin kaunista! Turrun kaikkeen kauneuteen.

Opettajat nurisevat hieman tilojen epäkäytännöllisyydestä. Sisältä asuinrakennuksiksi tarkoitetut talot eivät ole käytännöllisiä, mutta minä en valita ainakaan niin kauan kuin sisällä ei jäädy. Lähes kaikkien koulurakennusten lähettyviltä löytyy myös kirkko muutaman sadan metrin päästä.

Minulla on opintoja myös yliopiston uudella kampusalueella, mutta siellä on tylsän uutta. Opiskelen samassa rakennuksessa bisnesihmisten kanssa, mikä on ehkä osittain myös hämmentävää. Voi tulla pukuihmisiä vastaan käytävillä. Jotain jännittävää siinä on.

koulurakennus on vaaleankeltainen oikeassa reunassa (huomaa kirkkot!)

Opiskeluni täällä vastaavat opintojani Suomessa jotenkuten. No toivon, että kaikki mitä täällä ahkeroin, hyväksytään tutkintooni edes ylimääräisiksi vapaasti valittaviksi opinnoiksi. Enemmän kuitenkin jännittää pääsenkö läpi nämä kurssit. Syksyn opintolistalla: Introducing the EU, Polish contemporary film, International and intercultural communication, Polish language, Modelling sustainable development, Infromation systems policy and organization.

Kursseille rekisteröityminen oli suuri mysteeri. Onneksi se on nyt ohi. Minulla on opintoja neljästä laitoksesta (olisi ollut viidestä, mutta yksi kurssi oli jo täynnä) ja kullakin laitoksella on eri tapa ilmoittautua kurssille. USOS -webissä, suoraan sihteerille, ensimmäisellä oppitunnilla tai laitoksen Erasmus-koordinaattorille. Huh. USOS web on perinteinen esimerkki koulun sisäisestä järjestelmästä, josta löytyy kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen! Ihanana yllätyksenä järjestelmä aina välillä ilmoittaa, ettei kyseistä tietoa löydy kuin puolaksi.

pientä tekstiä vai...????

Tähän mennessä en ole vieraillut varsinaisessa pääkirjastossa. Olen käynyt vain kahdessa laitoksen omassa kirjastossa, jossa kirjoja voi vain lukea. Tulee suorastaan opiskelijafiilis kun lukee kirjoja kirjastossa. Tosin 25 sivun kanssa voi vierähtää puolitoista tuntia. Englannin taidoissa on vielä parantamista. Tai sitten pitää hankkia silmälasit.

Oppitunteja ei ole paljon, mutta pahimmillaan ne voivat kestää 2h 15 min ja putkeen. Ilman taukoa, huh EU:n historia jää ehkä vähän epäselväksi. Tänään kirjotin muistiinpanoihini: SEA? White and green papers? EEC or EC? Opettajien englanti on joko erinomaista tai ihan hyvää, välillä opettajat puhuvat liian nopeasti ja välillä liian hitaasti. Kuitenkin on ihanaa olla yliopistossa. Pääsen leikkimään akateemista opiskelijaa. Lukuvuoden mittainen leikki.

minun osani uutta kampusta

Asuntola

Tavaralista

Dzien dobry! Suomessa valitetaan Kelan byrokratiasta, onhan se totta, että papereita pitää täyttää paljon ja osa niistä on tarpeettomia. Sain kuitenkin shokkiherätyksen Puolalaiseen systeemiin kun muutin asumaan asuntolaani Piast, Piastowska 47. Paikalle saapuessani Puolaa puhuva respansetä ohjasi minut kahvilaan, jossa yksi ihminen tarkasti tietoni ja sain allekirjoittaa papereita, seuraavaan toimistoon mentiin maksamaan ja kolmas toimistotyöntekijä tulosti henkilökortin asuntolaan.



Asuntolan kellarissa on myös toimisto, jossa joku Puolaa puhuva vanhempi herrasmies tutkaili henkilöllisyystodistustani asuntolaan ja tulosti kovaäänisellä ja kummallisella tulostimella minulle listan tavaroista joihin olen oikeutettu. Tämä lista piti allekirjoittaa ja kuljettaa seuraavaan huoneeseen (matkaa siis kaksi metriä) jotta pääsin ojentamaan paperin seuraavalle henkilölle, joka antoi minulle tyynyn yms. Puhuin kahdeksalle ihmiselle päästäkseni muuttamaan.

Xrisa ja Reka

Muuttoprosessi on oikeastaan vielä kesken, minun pitäisi rekisteröityä kaupungin virastossa. Sielläkin on useampi osoite kierrettävänä ja lomakkeita täytettävänä, joten taidan unohtaa sen ainakin vähäksi aikaa. Vahingossa.

”Byrokratia on ihanaa ja tehty suojelemaan kansalaisia”, sanoi Susanna Kuparinen (jos muistan oikein) Matka unelmiin paneelissa. Tavallaan olen samaa mieltä. Kun byrokratiaa kokee, se tuntuu hämmentävältä, mutta toisaalta se saa kaiken tuntumaan tärkeältä. Tässä minä täytän nyt erittäin virallisia papereita ja ah niihin tulee leimoja! Byrokratia estää taatusti hätiköityjä päätöksiä ja lisää työpaikkojen määrää. Tarpeellisuuden tunteen saa luotua niin pienellä vaivalla!

Jääkaappi oranssissa muovipussissa

Jaan huoneen mukavan kreikkalaisen tytön kanssa neliöitä on muutama ja jääkaappina toimii parveke. Hiukan pelottaa, että joku/jotkut hyönteiset äkkäävät jääkaappini. Puluinvaasio on estetty lintuverkolla. Tykkään säilyttää jääkaapissa myös kenkiäni ja märkiä vaatteitani.

Asuntola on miellyttävämpi kuin pelkäsin. Keittiö on aika ikävä ja liian pieni, ottaen huomioon, että samaa keittiötä käyttää koko kerros. Kerros on sisältää suunnilleen 200 ihmistä, mutta ulkona syöminen on onneksi edullista. Keittiön pulma on tasojen puute, on hankala pilkkoa mitään kun tasoja ei juuri ole ja kokkaajia voi olla yhtä aikaa useampia.

Saman kylppärin jakaa onneksi vain neljä ihmistä. Tähän neljän ihmisen soluun on valikoitunut rentoja tyyppejä! Slovakialainen ja unkarilainen kämppäkaveri siis. Me tutustutaan varmaankin elokuvakulttuuriin, on katsottu jo unkarilainen elokuva Control. Huh. Suosittelen!

Reka ja Veronika

Tämä asuntola ei ole ihan turhanpäiväinen muutenkaan, sillä samassa rakennuksessa on lastentarha, kampaaja, posti, kioski, pankkiautomaatti, solarium, kahvilabaari, vaatekauppa ja varmaan jotain muuta vielä. 

- Ensimmäiset kuulumiset siis tässä!

(blogin nimi olisi Hetkiä Puolassa, mutta kun loin blogin ei ollut ä kirjainta käytettävissä, tosin toisaalta tämä on nyt myös äättömien löydettävissä)

Piast