Hetki Puolassa: Poznan

Arvostettava piirre

Matkasin unkarilaisen Reka ystäväni kanssa Pozaniin. (kaupunki Puolassa) Vaati seitsemän ja puoli tuntia junassa istumista, matka n. 430 km. Juna pysähtyi usein. Siis asemille, vaikka ei sitä ulos katsoessaan aina olisi uskonut. Jännittävää junailusta ei saa, mutta ainakin junanlähettäjillä on hauskat hatut, ikkunat voivat aukeilla yllättävästi ja maisema olivat välillä kotoisan suomalaisia.

Poznanin keskusaukio näyttää nukkekotimaiselta, kapeita värikkäitä taloja, todella söpöä. Toivottavasti joku turistien houkuttelija tekee keskusaukiosta piparkakkutaloaukion jouluna. Matkamme Poznanissa kesti sunnuntaista tiistaihin, joten saimme ehkä vääränlaisen kuvan kaupungin elävyydestä. Nyt se tuntui nukkuvan sadeharson alla, ehkä hienoista kuorsausta. Kivoja kuppiloita ja kahviloita. Ja ainakin kolme stippiclubia keskusaukion vieressä. (ei käyty testaamassa)

Varsinainen matkan syy on eräs tanskalainen bändi, joka saapui keikalle. Itse vasta tutustuin bändiin nimeltään Efterklang ja oli kyllä vaivan arvoista! Tiukka liveveto ja paikka täynnä yleisöä. Keikka oli linnan kellarissa. Perus.

patsastaidetta kommunismin aikoihin

Paikallinen hostelli oli hyvä ja halpa. Retro hostelli, hosteilleissa on kuitenkin pieniä hostellipulmia. (microsoft word ei tunnista sanaa hostelli suomenkieliseksi sanaksi) Joku aina kuorsaa tai bilettää, tosin tällä kertaa ei ollut häiriötä kuorsaamisesta. Häiriötä oli hengittämisessä. Kun jätimme tavarat hostellihuoneeseen, eräs vanhempi mies oli nukkumassa, kun palasimme illalla baarista mies, oli nukkumassa. Ei kuorsausta ei ongelmaa. Aamulla hän heräsi ja alkoi hengittää. Heräsin siihen. Huh huh. Aluksi luulin, että huoneessa tapahtuu, jotain ei niin viatonta. Onneksi, vain hänen hengitysäänensä oli todella kovaääninen. Seuraavana iltana hän oli taas nukkumassa ja äänetön. Seuraavana aamuna heräsin taas hengitysääneen. Mysteeri.

keikka oli tän tönön kellarissa

Kierreltiin kaupunkia ja luettiin karttaa väärin. Useammin kuin olisi uskonut. Päätettiin myös illalla extempore lähteä leffaan. Aikaa 20 min. matkaa puoltoista kilsaa, minä kartanlukijana muutaman kaljan jälkeen. Kerittiin hienosti. Tottakai.

korkea torni koristaa kaupunginmuseota

Poznan on Puolan viidenneksi isoin kaupunki. Jyväskylän ystävyyskaupunki (kiitos wikipedia).
Isoja kauppakeskuksia yäk. Sitä ei voi välttää, mutta joku älykäs on kuitenkin päättänyt säilyttää keskustan vanhat rakennukset oivaksi turistipyydykseksi. Ei samanlaisia turistilaumoja kuin Krakovassa, voi toki johtua marraskuusta. Käytiin Rekan kanssa turisteilemassa linnassa jonka kellarissa keikka oli. Näyttelytilat oli suljettu, mutta saatiin lupa kierrellä. Ovien availu ja linnassa harhailu oli jännittävää vaikka kaikki oikesti merkityksellinen oli suljettujen ovien takana. Kierrettiin myös kaupunginmuseo ja soitinmuseo. Kaupungin museo oli hieno ja iso ja myöskin melko vaatimattomasti 1500-luvulla rakennetussa entisessä kaupungintalossa, jota turistikartta kuvailee renessanssi helmeksi.

Nyt loppuu tarinointi. Loput kuvat vain yleistä fiilistelyä.