lauantai 12. lokakuuta 2013

Asuntola



Tavaralista
Dzien dobry! Suomessa valitetaan Kelan byrokratiasta, onhan se totta, että papereita pitää täyttää paljon ja osa niistä on tarpeettomia. Sain kuitenkin shokkiherätyksen Puolalaiseen systeemiin kun muutin asumaan asuntolaani Piast, Piastowska 47. Paikalle saapuessani Puolaa puhuva respansetä ohjasi minut kahvilaan, jossa yksi ihminen tarkasti tietoni ja sain allekirjoittaa papereita, seuraavaan toimistoon mentiin maksamaan ja kolmas toimistotyöntekijä tulosti henkilökortin asuntolaan.



Asuntolan kellarissa on myös toimisto, jossa joku Puolaa puhuva vanhempi herrasmies tutkaili henkilöllisyystodistustani asuntolaan ja tulosti kovaäänisellä ja kummallisella tulostimella minulle listan tavaroista joihin olen oikeutettu. Tämä lista piti allekirjoittaa ja kuljettaa seuraavaan huoneeseen (matkaa siis kaksi metriä) jotta pääsin ojentamaan paperin seuraavalle henkilölle, joka antoi minulle tyynyn yms. Puhuin kahdeksalle ihmiselle päästäkseni muuttamaan.

Xrisa ja Reka
Muuttoprosessi on oikeastaan vielä kesken, minun pitäisi rekisteröityä kaupungin virastossa. Sielläkin on useampi osoite kierrettävänä ja lomakkeita täytettävänä, joten taidan unohtaa sen ainakin vähäksi aikaa. Vahingossa.

”Byrokratia on ihanaa ja tehty suojelemaan kansalaisia”, sanoi Susanna Kuparinen (jos muistan oikein) Matka unelmiin paneelissa. Tavallaan olen samaa mieltä. Kun byrokratiaa kokee, se tuntuu hämmentävältä, mutta toisaalta se saa kaiken tuntumaan tärkeältä. Tässä minä täytän nyt erittäin virallisia papereita ja ah niihin tulee leimoja! Byrokratia estää taatusti hätiköityjä päätöksiä ja lisää työpaikkojen määrää. Tarpeellisuuden tunteen saa luotua niin pienellä vaivalla!

Jääkaappi oranssissa muovipussissa
Jaan huoneen mukavan kreikkalaisen tytön kanssa neliöitä on muutama ja jääkaappina toimii parveke. Hiukan pelottaa, että joku/jotkut hyönteiset äkkäävät jääkaappini. Puluinvaasio on estetty lintuverkolla. Tykkään säilyttää jääkaapissa myös kenkiäni ja märkiä vaatteitani.




Asuntola on miellyttävämpi kuin pelkäsin. Keittiö on aika ikävä ja liian pieni, ottaen huomioon, että samaa keittiötä käyttää koko kerros. Kerros on sisältää suunnilleen 200 ihmistä, mutta ulkona syöminen on onneksi edullista. Keittiön pulma on tasojen puute, on hankala pilkkoa mitään kun tasoja ei juuri ole ja kokkaajia voi olla yhtä aikaa useampia.

Saman kylppärin jakaa onneksi vain neljä ihmistä. Tähän neljän ihmisen soluun on valikoitunut rentoja tyyppejä! Slovakialainen ja unkarilainen kämppäkaveri siis. Me tutustutaan varmaankin elokuvakulttuuriin, on katsottu jo unkarilainen elokuva Control. Huh. Suosittelen!

Reka ja Veronika
Tämä asuntola ei ole ihan turhanpäiväinen muutenkaan, sillä samassa rakennuksessa on lastentarha, kampaaja, posti, kioski, pankkiautomaatti, solarium, kahvilabaari, vaatekauppa ja varmaan jotain muuta vielä. 

- Ensimmäiset kuulumiset siis tässä!
(blogin nimi olisi Hetkiä Puolassa, mutta kun loin blogin ei ollut ä kirjainta käytettävissä, tosin toisaalta tämä on nyt myös äättömien löydettävissä)
Piast



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti