Bratislava

Ihanaa asua mannereuroopassa, kun visiitti naapurimaahan voi tarkoittaa Viron viinarallin sijasta matkaa Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Eikä näitä tarvitse kovin kauan harkita. Torstaina 6.3. tuli puheeksi Aurelien kanssa, että pitkän viikonlopun kunniaksi voisi lähteä jonnekin. Ei mennyt kovin kauan niin oli ostettu bussiliput seuraavalle aamulle, hostelli buukattu ja mentiin hyvillä mielin nukkumaan.

Bussimatka oli melko pitkä, ensin reilu tunti Katowiceen Puolan puolella, muutaman tunnin pysähdyksen aikana käännyimme mielenkiintoiseen suuntaan ja totesimme Katowicen olevan ehkä rumin kaupunki ikinä. Takaisintulomatkalla onneksi älysimme kääntyä toiseen suuntaan ja löysimme kauniin vanhankaupungin. Menomatkalla löytämämme ravintola oli kuitenkin ihanteellinen, ruoka oli hyvää ja listalla oli useita kasvisvaihtoehtoja. Ranskalaisen matkaseurani tapoja kunnioittaen, jouduimme juoksemaan bussiin, jotta emme olisi myöhästyneet.

Bussimatka sujui, melko mukavasti Polskibus on halpa, mutta silti bussit ovat uusia ja viihtyisiä. Matkalla pysähdyimme puoleksi tunniksi jonnekin rajan tuntumaan räkäiseen kuppilaan. Ainoa syy minkä keksin on jonkinlainen business diili joko kuskin ja kuppilan välillä tai yhtiön ja kuppilan välillä. Pysähdyimme samaisella huoltoasemalla myös paluumatkalla.

Välillä matkalla oli moottoritietä, välillä hidastelimme kaupungin läpi liikennevaloissa. Lopulta saavuimme Bratislavan juna-asemalle kahdeksan maissa perjantai-iltana. Odottelimme paikallista linja-autoa ja yritimme vältellä rahaa pummivaa koditonta, joka oli kasvojen arvista päätellen ottanut turpaan muutaman kerran elämänsä aikana. Aurelie esitti mielenkiintoisen ja mahdollisesti relevantin kysymyksen: ”tarkistitko onko Bratislava turvallinen kaupunki?” En. Häh? Mistä? Ilmeisesti googlaamalla voi löytää vastauksia tämänkaltaisiin kysymyksiin. No ei tullut mieleenkään. Muutama viikko reissumme jälkeen suoritin googlausoperaation silkasta uteliaisuudesta. Bratislava on hyvin turvallinen kaupunki, samoin kuin Krakova ja Helsinki. 

Kun kerroin tulokset Aurelielle sain vastaani seuraavan

takana presidentinlinna

oleellisen kysymyksen. ”Katsoitko muuttuko tilanne yöaikaan?” Häh, en, ei tullut mieleen. Taidan olla jotenkin piloille lellitty ympäröivän turvallisuuden kanssa. Krakovassa kävelen hyvin usein keskustasta yksin kotiin palatessani baarista ja en voi sanoa että minua erityisesti pelottaisi. Valppaus on eri asia kuin pelko. Jossain muussa kaupungissa saattaisin suhtautua yksin kävelemiseen huomattavasti varovaisemmin.

Bratislavassa oli turvallinen, myös yöaikaan ja hostelli oli hyvin viihtyisä. Hyvällä tuurilla meidän hostellihuoneeseemme ei osunut ketään muuta ja saimme yksityiseen käyttöömme huoneen ja keittiön, sekä kylpyhuoneen. (10€ yö per lärvi) Aamupala oli hyvä ja ensimmäiset todelliset kevätpäivät osuivat reissumme ajaksi. Nautimme aamukahveja parvekkeella sydän pullollaan kevätaurinkoa. Me molemmat taisimme rakastua Bratislavaan, mutta ehkä kyseessä oli pikemminkin pikaromanssi, joka olisi saattanut haihtua pitkällä visiitillä.

Eugenio ja Aurelie

Bryndzové Halušky, paikallinen erikoisuus

Bratislava on mielenkiintoinen sekoitus historiallisia rakennuksia, kommunistiajan kolhoja betonimöhkäleitä ja uutta tyylikästä tai tyylitöntä terästä ja lasia. Euroja! Jännittävää vaihtaa rahayksikköä jälleen ns. tuttuun vanhaan joka tuntuu nyt hämmentävältä. Euron kolikot ovat todella isoja, tosin Slovakian hintataso ei aiheuttanut suurta shokkia. Helsinkiä odotellessa. Myös kieli aiheutti hämmennystä, kun on oppinut joitain puolan alkeita, pystyy jotenkuten ymmärtämään jotain sanoja slovakiaksi. Ongelmaksi muodostuu vastaaminen. Puolan dzień dobry, eli hyvää päivää on slovakiaksi dobrý deň. Ei siis mitään toivoa sanoa mitään oikein, vaikka jotenkin voi arvata mistä on kyse. Sain slovakialaisilta kavereiltani etukäteen vinkkejä siitä missä kannattaa käydä ja mitä kannattaa syödä, joten tuli kokeiltua, myös paikallista erikoisuutta.

sininen kirkko

Lauantaina käytiin tutkimassa kaupunkia Free Walking tour opastuksen avulla. Miellyttävä kierros ja tavattiin myös entinen kämppis Eugenio, jonka elämä on Krakovan jälkeen kuljettanut Slovakiaan pankkiin töihin. Vierailumme aikoihin Eugenio majaili tyttöystävänsä Zuzanan kaverin Martinin luona, koska ei ollut vielä löytänyt omaa asuntoa. Illalla vietimme aikaa pöytäjalkapallon parissa, opiskelijabaarissa. Olen aivan surkea tässä ”urheilulajissa”. Tyydyin jatkuvan mokailun jälkeen ottamaan kuvia ja seuraamaan vierestä. Paikan halpa olut, hilpeä ilmapiiri, savuinen tunnelma ja pöytäjalkapallo muodostivat rennon ilmapiirin, jonka jälkeen Aurelie ja minä emme enää jaksaneet motivoida itseämme yökerhoon, vaan palasimme hostellille nukkumaan.

Sunnuntaina otimme bussin pois keskustasta ja yritimme vierailla Devinin linnassa. Noh ensin ajoimme hiukan liian pitkälle bussilla, joten kävelimme muutamia kilometrejä takaisin linnalle. Päätimme syödä ja hupsis, kun yritimme linnaan sisään, sen sisäänkäynti oli jo suljettu, n. 15 minuuttia ennen saapumistamme. Päivä oli kuitenkin kaunis, aurinkoinen ja virkistävä. Takaisinpaluu linnalta osoittautui myös mutkikkaaksi. Busseja kulki n. puolen tunnin välein a paikka josta yritimme bussiin sisään, oli huono, koska bussi oli jo ääriään myöten täynnä. Jouduimme tilaamaan taksin ja maksamaan englantia puhuvan turistin taksan. 

Oli ihanaa käydä tutustumassa uuteen kaupunkiin ja hauska tavata Eugenio jälleen. Oli myös mahtavaa huomata miten hyvin Aurelien ja minun matkustusrytmi ja kemia toimii. Molemmat arvostamme hyviä yöunia, satunnaisia pysähdyksiä, leivonnaisia, ympäriinsä harhailua ja rentoa suhtautumista. Ensi kuussa menemme yhdessä Saksaan ja sitä ennen käyn katsomassa kaveria Budapestissa. Reissuja riittää! Ja aurinkoa!

vanha kohtaa kommunismiarkkitehtuurin

pöytäjalkapalloa

Eugenio ja Martin

kävelyllä jossain

oikea haikaran pesä??