Arki ja poikkeus

Saara ihanassa pubissa 

Arki on ollut kyllä hukassa lähiaikoina. Sain facebookissa haasteeksi ottaa arkikuvia, osoittautui hankalaksi. Olen matkustellut ja viihdyttänyt vierailijoita, tuntuu että arki ilmenee vain muutamana hassuna päivänä silloin tällöin. Päätin siis palata vierailijoihini ja epäarkisiin kokemuksiini, kuten myös niihin hyvin tavallisiin hetkiin.

Julia ja taustalla katutaidetta, jota kierros ei kommentoinut

Mitä arki merkitsee? Tylsistymistä? Rutiineja? Kotoisuuden tunnetta? Ehkä itselleni tuntuu että arki tiivistyy siihen kun olen sporassa matkalla kampukselle. On vaikea erotella ratikkamatkoja toisistaan, matkustajat eroavat, joskus on enemmän ruuhkaa, joskus sataa. Harvemmin tapahtuu mitään ihmeellistä ja nämä hetket tuntuvat sulautuvan massaksi. Kaikki sporamatkat muodostavat raitiovaunutilan jonne aina hetkeksi sujahdetaan ja jonka suhde edellisiin matkoihin ei ole selvillä.

Linda

Tähän samaan tilaan saattaa sujahtaa myös kuntosalilla, kun tuijottaa puolankielisiä uutisia ja hitaasti vaihtuvia numeroita juoksumaton näytössä. Tai kun pilkkoo vihanneksia keittiössä ja kuuntelee ranskankielistä radiota, jota Aurelie kuuntelee samalla kun dataa keittiönpöydän ääressä. Kotona täällä keittiössä on paljon turvallisia, arkisia ja kotoisia hetkiä. Juodaan teetä yhdessä, jutellaan, kokataan, lorvitaan. Hetken asunnossamme vallitsi myös pokerivillitys. Suunnitellaan yhteisiä menoja ja niitä on paljon. Onko bilettäminen arkista, jos sitä tekee jatkuvasti?

Vanhemmat näköalakukkulalla

Juhla kuuluu Erasmus arkeen, mutta enimmäkseen pyrin välttelemään Erasmus bileitä. Niissä ei sinänsä ole mitään vikaa, jos viihtyy mainsteam clubeilla. Hankalaksi osoittautuu tungos ja vaikka nämä bileet ovat usein teemoitettuja (word ei hyväksy tätä suomen kielen sanaksi, olenko näin hukassa?), on hyvin vaikea tietää mikä teema kulloinkin kyseessä. Teema on usein vain syy bilettää. Pariisi bileissä oli kielisuudelmakilpailu. Aivan. Kielisuudelmakilpailu, onneksi saavuin myöhässä ja en päässyt kokemaan tätä myötähäpeää. Pink teemabileissä pinkkiin pukeutunut olisi saanut shotin, en nähnyt juuri ketään tähän värisävyyn pukeutuneena. Ilmeisesti kukaan pukeutunutkaan ei saanut shottia.  Mikäli minulla on valinnanvaraa, menen toisenlaisiin paikkoihin, pubeihin tai elektronisen musiikin clubille. Kaikki on aina kuitenkin kiinni seurasta. Ihan sama minne menee kun on mukavia ystäviä ja sopiva asenne. 

Kukkia ja vuoria

Saara kävi ohikulkumatkallaan Saksaan moikkaamassa minua ja tutustumassa mm. puolalaiseen lentopalloon kanssani. Julian kanssa käytiin katutaide kävelykierroksella. Lindan kanssa käytiin vuoristossa ihailemassa krookusloistoa. Vanhemmat kävivät ja heidän kanssaan uskaltauduin viimein Auschwitziin vierailulle. Oli rankkaa, mutta pakollinen herätys ihmisen kykeneväisyydestä uskomattomaan pahuuteen. Kaikkien vierailijoiden kanssa kerkesin kokea paljon kotoisia kahviloita, tunnelmallisia baareja ja aurinkoa. Jostain syystä sää suosi lähes jatkuvasti vierailijoitani. Aurinkoinen Krakovailluusio.

Näitä vierailijoita viihdyttäessään en juuri parantanut historiallista tietämystäni muutamaa museota lukuun ottamatta. Tuli kuitenkin nautittua elämästä, syötyä ehkä vielä tavallista paremmin ja ihailtua Krakovan kaunista arkkitehtuuria hetken ajan taas tottumattoman silmin. Helpoisti rutinoituu eikä pidä silmiä kunnolla auki.

Oli mielettömän hauskaa tavata täysin eri elämänpiiristä tulevia ihmisiä täällä, minne olen rakentanut ns. uuden elämäni. Erityisesti vanhempieni tapaaminen Krakovan keskusaukiolla tuntui kummalliselta ja toki ihanalta usean kuukauden erossa olemisen jälkeen. Ja mitkä paineet siivota huone! Vierailijoiden viihdyttäminen on yllättävän työlästä ja Krakova tuntuu pieneltä, jos sieltä yrittää kaivaa turistinähtävyyksiä. Nähtävyyksien sijaan tärkeää on tunnelma ja muiden turistien vältteleminen.

Minä Rekan kanssa Unkarissa

Olen matkustanut Unkariin Budapestiin tapaamaan edellisen lukukauden ystävääni Rekaa ja Tšekkeihin Prahaan tapaamaan Juliaa. Nämä molemmat kaupungit ovat mielettömän kauniita. Molemmissa vallitsee kuitenkin hyvin erilainen tunnelma. Budapest on valtava ja siellä oli suurkaupungin sykettä, eräs ohimennen tapaamani jenkki totesi Budapestin olevan Euroopan New York. Ehkä näin onkin, en itse voi tehdä vertailua aiheesta. Praha oli sateinen, mutta myös niin iso ettei sitä tuntunut saavan hyppysiinsä. Paljon kerkesin näkeä ja kokea reissuillani. Yöjunakin tuli tutuksi ja muuttui arkiseksi vähintään neljännen junassa vietetyn yön kohdalla. Pakko myöntää, että omaisuutensa varjeleminen, pienellä sängyllä nukkuminen ja melusaasteesta selviäminen tuntui välillä haastavalta. Jaoin junavaununi kerran intialaisten kanssa, joista kolme miestä kursasi aina vuoron perään. Huh jossain vaiheessa otti niin päähän että nauhoitin kuorsaamista todistusaineistoksi kännykälläni. No siitä voi nyt sitten kerrata muistoja. Palaan matkoihini uudestaan, kunhan olen taas ensin kerinnyt unohtaa kaiken. Liikaa tapahtuu. Ihania asioita. Täyteläinen sekamelska.

Kaksi kaverusta Prahan turistiaukiolla