tiistai 17. joulukuuta 2013

Kieli



Mam na imię Inka. Rano wstaje 9 i jem śniadanie. Na śniadanie jem bułkę, ser, masło i jabłko. Na śniadanie pije wodę mineralna. Często idę na uniwersytet przed południem. W południe jem obiad. Na obiad jem sałatę i zupę z ziemniakami. Od czasu do czasu rozmawiam przez telefon. Po południu robię zakupy i wracam do domu. Zwykle wieczorem oglądam telewizje albo spotykam się z kolega. Na kolację jem chleb i banany. Do kolacji piję wino. Dwudziesta trzecia idę spac

Teksti sisältää varmasti virheitä, varsinkin outojen kirjaimien hankkiminen tuotti paljon vaivaa. 
Tämä on yhdistelmä kahdesta "esseestä" jotka opettaja on tarkistanut ja korjannut.

Ei ole liian helppo kieli ei. Google translatella selviää, että kirjoitin fiktiivisen kuvauksen päivästäni, se käsittelee enimmäkseen syömistä. Fiktiivinen tarina? Syy: puolan sanavarastoni ei riitä realistiseen kuvaukseen. En ole ikinä ollut kielinero. Suomi ja puola eivät kohtaa kielinä. Matka = äiti, tähän mennessä ainoa sana, joka hieman korreloi. Tuntuu mahdottomalta oppia sanoja, joita ei saa mitenkään yhdistettyä jo osaamiinsa asioihin.

Puolanopettajan metodi on suoraan heikoille jäille. Kommunikointi tapahtuu siis lähinnä puolaksi. Stressitaso on suhteellisen korkealla, kun joka kysymyksen jälkeen täytyy miettiä kuumeisesti mitä kysymys sisälsi. Vastaus on sitten seuraava paniikin paikka. Toisaalta myös naurattaa ja paljon, pitkään aikaan en ole tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi kuin puolan kurssilla. 

Puola on maailman vaikein kieli, ellei vaikein ole kiina, suomi, japani........

Eipä sillä juuri väliä mikä on vaikein. Erittäin vaikealta tuntuu kuitenkin. Kykenen käymään kaupassa puolaksi, jos minulta ei kysytä mitään ylimääräistä. Sain myös väärään suuntaan ajavan taksikuskin tajuamaan minne haluan. Onnistuin vahingossa tilaamaan pitsaa kolmella lihatäytteellä! (vegen painajainen) Mummot tykkäävät puhua minulle sporassa. On jotenkin nolo selittää nie mówię po polsku.

Aloin myös pelaamaan lentopalloa puolalaisessa joukkueessa. Osaan sentään laskea puolaksi, niin tiedän kuka on häviöllä. Loppu informaatio menee sitten täysin ohi. Nautin kuitenkin niistä muutamista sanoista jotka tajuan. Uwaga.

Lempisanani tähän mennessä
przepraszam = anteeksi
dziewięćdziesiąt dziewięć = 99
drzwi = ovi 
dziennikarz = juontaja
nauczycielka = opettaja




puolantestiin valmistautumista kännykänvalossa



torstai 5. joulukuuta 2013

Kämppä


mun huone + tuparit
Olen muuttanut jo noin kuukausi sitten. Jätin asuntolan jääkaapin vuoksi ja asun nyt kuuden ihmisen kämpässä. Jaamme keittiön ja vessat ja jääkaapin, mutta omat huoneet ovat isot. Tilaa vaikka tanssia (olen kokeillut) Paljon omaa rauhaa, mutta mahdollisuus jauhaa politiikasta, peloista ja shoteista keittiössä. Keittiössä voi olla ahdasta, jos kaikki haluavat kokata samaan aikaan. Tosin yleensä kukin viilettää omilla teillään pitkin päivää ja keittiössä on hyvin tilaa.

Erikoinen tuoli - toimii naulakkona
Tuparit olivat erinomaiset (sensuroin viinipullojen määrän jonka siivosin seuraavana aamuna). Kokeiltiin myös Finlandia vodkaa. Väitän etten ole aikaisemmin maistanut sitä, mutta en voi myöskään suositella tämän kokemuksen jälkeen. Hauskaa oli joka tapauksessa!

Huoneeni on melko tyylikäs, ehkä jopa liiankin suhteessa omaan persoonaani. Huone kuitenkin toimii hyvin ja sotkemalla saa kaiken tuntumaan kodikkaalta. Kompensoin tuolien puutetta ostamalla lattialle tyynyjä. Ainakaan vieraat eivät valittaneet istumajärjestelystä. Itse olen aina ollut kiintynyt mattoihin ja lattiaan.
  
Camille ja kermavaahtojäätelö









Aurelie, Benjamin (melkein kämppis) ja Eugenio




Kämppikseni löysivät toisensa ennen Krakovaan muuttamista facebookin kautta ja pyrkivät kokoamaan kämpän, jossa olisi vain yksi kustakin kansallisuudesta. He melkein onnistuivat. Kaksi ranskalaista Aurelie ja Camille. Yksi tanskalainen Sara, yksi saksalainen Antonia ja yksi italialainen Eugenio. Lisäksi melkein kämppis Benjamin Belgiasta. Muutin alankomaalaisen Niekin tilalle, kun tämä palasi jatkamaan opintojaan kotiyliopistoonsa.


Sara ja minä
Kämppikseni tunsivat toisensa kun muutin, mutta äkkiä sitä tutustuu. Olen myös tutustunut heidän kavereihinsa, joten tuttavapiirini on laajentunut huomattavasti. Aina joku haluaa lähteä matkalle, syömään tai baariin. Tekemistä riittää. Olen käynyt kurkistamassa kansainvälistä elokuvafestaria, kokeellisen elektronisen musiikin festaria, teatterifestivaalia ja satunnaisia kirkkoja ja museoita. Krakovassa tapahtuu jotain jatkuvasti. 

Sijainniltaan asunto on ihan hyvä. Yöspora ei kulje tänne, mutta keskustasta kävelee 15-20 minuuttia. Vieressä on kiinteä katettu tori Nowy Kleparz, jossa voi kätevästi harjoitella puolan puhumista vihanneksia ostaessaan.

Aurelie
Kompensoidakseni puolalaista juomakulttuuria olen liittynyt kuntosalille Saran ja Antonian innoittamana. Liityin tosin vasta tällä viikolla. Sopimus 4 kk joten siellä nyt sitten pyöritääm ja toivottavasti usein. En ole ikinä ennen ollut oikealla kuntosalilla ja täytyy myöntää että olen vähän kauhuissani. Timmejä lihaksia neonväreissä. Apuaa! Minä naama punaisena hikoilemassa ihmeellisissä lökäpöksyissä urheilukansan keskellä. Ehkä pikkuhiljaa totun. Voi olla että jonain päivänä suostun itsekin kiskomaan päälleni jotain neonvihreää tai        neonpinkkiä sulautuakseni joukkoon.

Kaikki on siis hyvin täällä Poolandiassa.


Antonia