 |
| joulukuusi ja lahjakasa, sekä Eugenio |
Olen ilmeisesti huono hoitamaan asioitani. Nimittäin uusi
kämppä olisi taas tiedossa. En tarpeeksi ajoissa pidentänyt vuokrasopimustani
ja oletin liikaa vuokraemäntäni englanninkielen taidoista. Eli lisää
seikkailuja luvassa. Muutan puolentoista kuukauden päästä. Minne? En tiedä
vielä. Nyt hiukan stressaa, mutta eiköhän sitä tule joku kämppä löydettyä. En
kuitenkaan aio jäädä märehtimään omaa pöljyyttäni toivottavasti kovin pitkäksi
aikaa.
Juhlahumu ei johdu kämpän menetyksestä vaan lomateemasta.
Ennen joululomaa pidimme tuttavapiirissä jouluillallisen. Kaikki tekivät jotain
enemmän ja vähemmän perinteistä. Itse päätin välttää kaasu-uunin ja
perunalaatikon kanssa tuskailun ja tein kreikkalaista salaattia. Ruokaa oli
liikaa, mutta ainakin se lämmitti vatsaa myös seuraavina päivinä. Teemaan
kuului myös (ilmeisesti) tanskalainen joululahjaleikki. Leikissä heitettiin
noppaa ja varastettiin toisilta lahjoja. Lopussa hyvällä tuurilla saattoi saada
useammankin paketin ja huonommalla jäädä ilman lahjoja. Melkein stressaavaa.
 |
| porukkaa
|
 |
| puolalainen illallinen |
Osallistuin myös puolalaiselle jouluillalliselle ja pääsin
maistelemaan paikallisia erikoisuuksia. Toisin kuin suomalaiset puolalaiset
eivät syö kinkkua vaan enimmäkseen kalaa jouluna. Sitä saa ”tuoreena” ja elävänä
säälittävän kokoisista altaista mm. torilta ja supermarketista. Jouluisin myös
jaetaan hyviä toiveita ja lohkaistaan paloja eräänlaisesta kirkkoleivästä. Joulun teemaan sopien katsoimme myös
englantilaisen elokuvan Love Actually. Toisaalta en kyllä yhtään ymmärrä miksi.
Muutimme sen muutaman kaverini kanssa juomapeliksi, hörppy sanojen love ja
christmas kohdalla. Joo.
 |
| illallisen jatkot |
Jouluna tuli myös pyörähdettyä kotimaan kamaralla. Mietittyä
sitä, että olenko minä jotenkin muuttunut. Väitän etten suuremmin, englanti on
sujuvampaa ja ehkä olen saavuttanut enemmän uskoa siihen, että kyllä mä kaikki
asiat saat hoidettua. Toiset tulee hoidettua paremmin ja toiset huonommin,
kuten ennenkin. Vaihtoon lähtiessäni päätin oppia hengaamaan itseni kanssa.
Olen edelleen tavattoman huono. Tietokoneen kanssa oleilua ei voi laskea
oleskeluksi. Kun olen liikenteessä yksin, viihdyn, mutta en kauan. Kotiin
palatessa oli paljon odottelua, junassa ja lentokentällä. Kirjoitin räpin,
odotin, yritin opiskella puolaa, tylsistyin, näpräsin kännykkää, tuijotin ohi
kulkevia ihmisiä, tylsistyin. Ehkä en ole tylsistymisongelman kanssa yksin,
mutta skitsofreniasta ei ole pelkoa. Pään sisäiset keskusteluni eivät ylly
liian jännittäviksi eivätkä sisällä sisäisiä konflikteja.
En tiedä miksi oletin olevani yksin Puolassa. Tai miksi
vaihto-opiskelijat lähtevät itsenäistymään. Äiti ei pese pyykkiä puolestasi,
mutta yksin olemisesta ei ole huolta. Jokaisesta yliopistosta löytyy
Erasmuskupla. Kansainvälinen ympäristö, jonne valikoituu enimmäkseen niitä
sosiaalisia ja mukavia tyyppejä joita kiinnostaa nähdä maailma. Tekemistä
riittää ja uusia ihmisiä löytyy helposti jos vaivautuu olemaan mukava.
 |
| Varsova |
Aluksi sosiaalisuus tuntuu rankalta, kun ihmisiä ei tunne ja
tuntosarvet käyvät ylikierroksilla. Pian olen uudelleen saman tutustumisvaiheen
parissa, sillä reilun kuukauden päästä lähes kaikki nykyiset kaverini hylkäävät
Krakovan. Kaksi kämppistäni Aurelie ja Camille jäävät. (tosin silloin he eivät
enää ole kämppiksiäni) Muuten en tunne ketään lukuun ottamatta kahta
puolalaista tyttöä joihin olen onnistunut tutustumaan. Onhan siinäkin jo
paljon. Neljä. Jos tuntuu, ettei huvita osallistua ensimmäisen viikon
bilepyöritykseen minun ei ole pakko. Koejakso on vasta edessä, voi olla että
sen jälkeen viikon juhlinta voi olla tervetullut.
Palasin uudeksi vuodeksi Puolaan tsekkaamaan Varsovan
meiningit. Hämmennyin nähdessäni lentokoneesta pilvenpiirtäjiä. Varsova
kuulemma leikkii olevansa kaupunki USA:ssa. Toisessa maailmansodassa palasiksi
pommitettu kaupunki oli helpompi koristaa neukkutyylillä ja uusilla
makukysymysrakenuksilla. Löytyy myös kauniita katuja, joko vanhaa säilynyttä
tai uudisrakennettua. Varsova on valtava n. 1,7 miljoonaa asukasta, jos
lasketaan lähialueet niin vielä enemmän. Varsovassa on paljon yllättäviä ja
piilossa olevia baareja ja ravintoloita. Taatusti riittäisi tutkittavaa useiksi
vuosiksi.
Vietin uudenvuoden puolalaisruotsalaisessa seurassa.
Mirandan poikaystävä on alun perin puolalainen, mutta nykyisin ruotsalaistunut.
Lisäksi Mirandan isä ruotsista oli tullut tsekkaamaan ilotulituksen. Mirandan
puolalainen kämppis Magda Krakovasta tuli myös juhlimaan kanssamme. Ymmärrän
yllättävän paljon ruotsia. Kun yritin muodostaa päässäni lauseita
puolaksi/ruotiksi, ne menivät iloisesti sekaisin. En ilmeisesti osaa kumpaakaan
tarpeeksi. Pitäydyin siis englannissa. Tuli syötyä hyvin ja maisteltua
jännittäviä oluita.
Yövyin El Hostel nimisessä hostellissa. Mahtava paikka!
Äärimmäisen värikäs. Tutustuin kahteen brasilialaiseen, joista toinen oli ollut
Joensuussa vaihtarina (oli kuulemma kylmä). Keskustelin aamupalalla erään
kiinalaisen bisnesmiehen kanssa, hän oli viihtynyt hotellissa jo
useamman kuukauden. Respantäti oli ihana ja ymmärsi puhua niin
yksinkertaistettua puolaa, että minäkin pysyin kärryillä. Miksi turhaan sanoa,
että ulkona paistaa aurinko, kun voi sanoa vain aurinko ja osoittaa ulos.
Olisin mennyt aivan puihin ja hämmentynyt lauseesta ulkona paistaa aurinko. Nyt
vain hymyilin onnellisena, kun kuvittelen ymmärtäväni puolaa.
 |
| Hyvää uutta vuotta 2014! |
